Onnellisia kevätmuistoja

 

 

Ostin siirtolapuutarhamökkini syksyllä 2008. Heti vuoden vaihteessa aloitin innokkaan siementen idätyksen ja taimikasvatuksen. Orvokit ovat esikasvatusprojektieni ensimmäisiä suuronnistumisia. Sarviorvokki 'Admiration' on ollut yksi luottolajikkeistani. Se on kaunis konstailematon peruskukka, joka sopii mihin tahansa puutarhassa tai ruukussa.

 

 

 

 

Tähän koriin olen tainnut istuttaa kuitenkin sinisen tarhaorvokin taimen.

 Syksy 2008 oli sateisin, mitä muistan koskaan eläneeni. Tein innokkaasti penkkejä umpisaveen ja etenkin pikkusipuli-istutuksistani mädäntyi vesikuoppiin suuri osa.

 

Muistan ostaneeni kolme pussillista krookuksen sipuleita, joita istutin kummityttöni kanssa touhukkaana ohjeissa kerrottuun syvyyteen. Seuraaviin kahteen kuvaan on sitten dokumentoitu molemmat, jotka selvisivät. Ne olivat tietenkin suuria onnen aiheita auringonlämmössä.

 

 

 

Ensimmäisen kevään projekteja oli katoksen rakentaminen mökin päätyyn. Pihaan tuli kasa lautoja parruja, joista mieheni rakensi oivallisen suojapaikan. Kuvassa näkyy vanha köynnöstuki, jonka siirsin myöhemmin karhunvatukan tueksi vadelma-aitaan.

Löysin eri puolilta palstaa maahan peitettyjä suuria graniittilohkareita, joita hyödynsin katoksen lattian rakentamiseen. Kun niitä löytyi pitkin kesää aina vain lisää, sai katteet myös käytäville ja etupihaan.


Olin ostanut jo joulun alla huippuhalvalla rautalangalla sidottua palikkareunusta, jolla olen kuvanoton aikaan juuri rajannut ensimmäisten kärhöjeni istutuspaikan tulevan katoksen koristukseksi. Huolimatta siitä, että kärhöt suositellaan istutettavaksi muualle kuin talon seinustalle, on 'Clematis 'Warszawska Nike' ja 'Rouge Cardinal' kukkineet paikallaan voimallisesti joka vuosi.

 

Kasvilavan päällä on katoksen muovikatteet odotustilassa. Ne pitivät arat taimet lämpöhoidossa tuon ensimmäisen kevään.

Katoksen teossa jäi harjateräsverkkoa ja rautoja hieman yli. Hankin pari kolme 8-millistä rautaa lisää ja asensin kasvitunnelin.

 

Suunnittelin, että se rajaa pihaa pehmeästi ja näyttää hyvältä myös naapurin suuntaan. Istutin säleikköä vasten punaposkisen Bergius omenapuun.

 

Oman pihan puolelle siirsin kasvimaapalstalla kompostia vasten jo vuoden varttuneen lumikärhön. Clematis fargesiin kukkii pitkäheteisin lumitähtimäisin valkoisin tai kermanhohtoisin pikkukukin. Se on myös voimakkain tuntemani kärhö. Tunnelini se verhosi jättäen hajuherneeni ja muut kesäkiipeilijät nopeasti sivurooliin.

 

 

 

 Kevään ensimmäiset maasta pinnistävät lehtien tiitit ovat aina yhtä liikuttavia. Tässä vuoden 2011 kevätnäytöksestä. Valitettavasti en yhtään muista, mikä siellä sulavan lumen reunassa luuraa.

Yritän kovasti oppia tunnistamaan kasvattini. Yleensä tungenkin sipulien tai istutustaimien multaan muovista leikatun suikaleen, johon kirjoitan spriiliukoisella huopakynällä kasvin suomenkielisen ja jopa tieteellisen nimen istutusaikoineen. Näissä kuvissa näitä apuneuvoja ei näy.

 

 

 

Ensimmäinen onnistunut krookuskevääni oli vuonna 2011. Olin istuttanut edellisenä syksynä ennätysmäärän sipuleita, vähän kaikenlaisia laatuja varmuuden varalta. Vaikka en ollut sitä etukäteen suunnitellut, juhlisti kukkien runsaus mukavasti kulttuuripääkaupunkivuotta.

 

 

 

Nämä kaunokaiset ovat tähtisahrameita (Crocus tommasinianus).  Ne ovat olleet puutarhani uskollisia pieniä kukkijoita ja lehtiruotikin on koriste itsessään, vaalean hopeinen raita.

Sain vasta viime keväänä ensimmäisen kerran lumikellot nousemaan. Olen ollut niiden kanssa liian myöhään liikkeellä, etteivät varhaisimmat ole ehtineet juurtua syksyisin. Puutarhalehdissä varoitellaan, että pikkusipulit kuivuvat kauppojen varastoissa eivätkä sitten ala kasvaa lainkaan.

Ensimmäinen jouluruusuni kukki sen sijaan jo ensimmäisenä keväänä, vaikka syksyllä alennuksella ostettu purkkitaimi on tosi surkean oloinen. Tämä on kauppojen tavallisin lajike, vaaleajouluruusu Helleborus Niger.

Sain hienostuneen tillipionin 50-vuotislahjaksi puutarhanaapureiltani. Se on kukkinut ensimmäisestä keväästä asti joka vuosi varhaisimpana pioninani kirkkaanpunaisin kerratuin kukin.

Tillipionin hienoliuskaiset lehdet ja pehmeävartinen matala yleisolemus eroavat huomattavasti muista pioneistani. Maasta noustessaan lehdet ovat varsin hienostuneet tupsukat. Kesän myötä koko kasvi näyttäisi katoavan olemasta.





Raparperi pukkaa maan pinnalle talvilevon jälkeen. Se on harvoja alkuperäiskasveja puutarhassani ja voimakaskasvuinen kuin mikä.

Varhaisimmat pikkuiirikset tai oikealta nimeltään kevätkurjenmiekat ovat myös aikaisia hengennostattajia, vaikkakin ne jäävät kasvitieteellisten pikkutulppaanien ja varhaisimpien krookusten tapaan 10-15 sentin korkuisiksi.

 

Vaaleansininen, herkän perhosmainen kevääntuoja ja kimalaismagneetti on Iris reticulata 'Katherine Hodgkin'. Kirkaan sinisen lajikenimi on ehkä 'Harmony'. Se kukkii myös oikein suloisesti, vaikkei se olekaan osoittautunut yhtä kestäväksi hoidossani kuin vaalea sisarensa.