Noin vuosi sitten kaamoksen ja kipakan pakkasen keskellä minuun iski valtava orastavan viherryksen kaipuu. Päädyin etsimään kevätkasvun voimaterapiaa puutarhaliikkeestä. Kun tarjolla oli vain leikkokukkia ja valmiiksi kasvatettuja viherkasveja, kyselin kesäkukkien pikkutaimien markkinoille tulon aikaa. Myyjä pyysi vielä odottelemaan muutamia viikkoja. Ilmeeni nähdessään hoksasi hän, mistä kenkä puristaa.
Hän kertoi juuri lajittelevansa siemenpusseja ja suunnittelevansa uutuuksien esillepanoa. Penkin päällä oli poistoon lähteviä pusseja. Voisin penkoa laatikoita, jos niistä löytyisi jotain kevätmieltä kohottavaa - lähes ilmaiseksi!
Kävin innokkaasti pussien kimppuun ja kaamosankeus unohtui. En kehtaa edes itselleni myöntää, minkälaisen kasan siemenpusseja toin tullessani kotiin. Yli puolet kasvinimistä oli outoja ja suurta osaa en tuntenut edes kuvista.
Joukossa oli vaaleanpunakukkaisen risiinin siemenpussi, jossa oli viisi pulleaa, päiväykseltään vanhentunutta siementä. Jokainen niistä oli korea kuin mikä, pronssihelmiäisen hohtava, symmetrisen hienostuneesti kuvioitu, kuin jonkun eksoottisen matelijan nahka miniatyyrikoossa.
Sain kolme jalopiirteistä, mutta myrkyllistä kaunokaista itämään.
Jaoin pari taimea pois keväisen ikkunalauta-ahtauden pakottamana ja yhden pidin itselläni. Kuvan siemenet eivät ole tuosta alennuspussista, vaan viime kesän satoa. Pikku tassilla on yksi siemen ja saman kasvin karheakarvainen siemenkota.
Löysin pikkulautasen kirpparin pahvilaatikosta. Se oli ilmaisjaossa muun tarpeettomaksi ja arvottomaksi arvioidun entisen itäplokin keramiikan joukossa. Tosin tämän ruusu-lemmikkikukkaisen lelun pohjassa lukee Made in Japan. Olisikohan halkaisijaltaan seitsemänsenttinen lautanen tarkoitettu alun perin nukelle vai teepussin aluseksi?
Sieluni silmin näin kuitenkin karhealla kämmenelläni olevalla pikkutassilla heti siemeniä likoamassa. Parhaillaan se on keittiön pöydällä ja siinä turpoaa Jamaican Bell -nimisen kirkkaanpunaisen chilin keltaisia siemeniä.
