Pikkukukat ja kukkaparvet

Voi, miten olenkaan kaivannut teitä kauniit ja värikkäät kevätkukat. Ja pörriäisten määrästä saattoi arvata, että siitepölyn koristamat mesilähteet olivat yhtä kaivattuja kuin terälehtien väri-ilokin.

Yllä viitisen vuotta sitten istutettuja krookuksia. Muistaakseni kyseessä oli sekoitepussi, jossa oli myös valkoisia ja keltaisia kukkia. Alla oleva kukkaparvi edustaa sirompaa ja matalampaa Crocus Tommasinianus "Barr's Purple" -lajiketta.

Aivan ensimmäiseksi tänä keväänä kukkivat kuitenkin lumikellot. Jo ennen maaliskuun alun Pariisin matkaa kaivoin ne esille kasautuneiden lehtien ja päälle kaatuneiden perennanvarsien alta.

Olen aivan hämmästynyt, että sain ihailla valkoisia kaunokaisia vielä tällä viikolla. Ne ovat siis osoittautuneet varsin sitkeiksi kukkijoiksi.

Vasta viime viikonloppuna ehdin ensimmäistä kertaa kunnolla puuhastelemaan ja siivoamaan viimekesäisiä perennanvarsia.

Tässä osin ruokkoamatonta penkkiä kuistin ikkunan edestä. Tuntui, että se muutti ilmettään heti, kun sain nurmelle asti retkottavat päivän- ja kuunliljan rääppeet sekä särkyneen sydämen lehtipeitteen pois.

Puuhastelusta innostuneena yövyinkin mökillä ikämiehiin kuuluvan puutarhakoira Nekun kanssa. Kaveri on tässä päivänokosilla.

Viikonlopun päätavoite oli saada ruokapöydästä avautuvan ikkunanäkymän etuala kevätkuntoon. Ensimmäiseksi poistin happaman maan kasveja suojaavan verkon. Oli nautinto kerätä verkkoa tukeneet rumat tukikepit odottamaan kesäajan piilopaikkaan siirtämistä. En saanut kuin yhden haavan koko souvissa, mikä on sinällään ihmeellistä.

Viritelmän tärkein tavoite oli turvat mustikkapensaita jäniksiltä. Pari vuotta sitten peura kävi napsimassa magnoliani latvaoksat, joten oli verkosta ehkä suojaa pikkupuullenikin.

Sitten kävin ruskeana rapisevan saniaislehdistön kimppuun ja kaivoin rääppeet mullan joukkoon. Tässä alla parin tunnin ähellyksen tulos.

 En ole koskaan aikaisemmin onnistunut minkään kanervan kanssa, joten tämä kellokanervan raikkaan kukinnan löytäminen tuntui todelliselta palkinnolta verkkoraivauksen jälkeen.

Istutin viime syksynä pari pussia lisää krookuksia, mutta en enää muista, missä uudet sipulit ovat.

 Nämä vaalean kermankeltaiset ovat Crocus "Cream Beauty" -lajiketta.

Kirkas keltainen on todennäköisesti yleisintä italiantalventähteä eli Eranthis Hyemalista. Olen istuttanut lähistölle myös turkintalventähteä eli Eranthus Cicilicaa, jonka pitäisi olla hieman suurempikukkainen. Yritän seuraavalla kerralla katsoa tarkemmin, löydänkö penkistä kahta eri lajia.

Kiiruhdin myös maanantaina töiden jälkeen puutarhalle. Säätiedotuksen mukaan piti olla viikon kaunein päivä. Aurinko paistoi pitkälle iltaan.

Otin raivauskohteeksi Lintupenkin, jonka on tarkoitus muistuttaa hanhea. Penkki on siis saanut nimensä istutusalueen muodosta, jonka havaitsisi parhaiten lintuperspektiivistä eli ylhäältäpäin.

Tässä pyrstöpuolta, joka saa kesällä tuuheutta pikkuisesta ginkgo bilobasta eli Neidon hiuspuusta, ruusupensaasta, heinistä ja korkeista perennoista.

 

 Tässä hanhen pää kivisilmineen ja -nokkineen.

Puutarhamessuilemassa

Lauantai oli kaunis aurinkoinen päivä ja niin oli valoisa myös mieli, kun ystäväni Marjon kanssa kiiruhdimme Turun Piha & puutarha 10.-12.4. messuille. Ulkomaiset kukkasipuleita ja -mukuloita myyvät messupöydät ohitimme nopeilla yleishuomioilla.



Sitten keskityimme maisema-arkkitehti ja puutarhatoimittaja Saila Roution esitelmään japanilaisista puutarhoista.

Nipponin puutarhaperinne pohjautuu uskonnolliseen mietiskelyyn ja harmoniaa etsivään luontokäsitykseen. Kasvit, kivet, vesi ja lyhdyt asetellaan kuin ne olisivat olleet paikoillaan "ikuisuuden". Kaiken tulee vaikuttaa luonnolliselta, mutta samalla täysin hallitulta.

Mielenrauhaa tavoitellaan korostamalla kauniita yksityiskohtia, rakentamalla mielikuvallisia näkymiä. Puutarhaa voidaan myös jatkaa "lainatun maiseman" perspektiivillä. Mielenkiintoinen esitelmä viritteli muistojamme vierailuista japanilaistyylisissä puutarhakohteissa.

Marjo kertoi Hampurissa sijaitsevasta Planten und Blomen -kaupunkipuistosta, jonka japanilaisen puisto-osan muotoon leikatut havupuut olivat tehneet erityisen vaikutuksen. Puistoon kuuluu myös mm. ruusutarha, apteekkipuutarha ja Välimeriterassi. Ilokseni hän antoi käyttööni pari kuvaa. http://plantenunblomen.hamburg.de/japanischer-landschaftsgarten/

Itse muistelin tyttäreni kanssa tekemäämme matkaamme New Yorkiin ja käyntiämme Brooklynin kasvitieteellisessä puutarhassa. Silloin oli Fukushiman ydinvoimalan suuronnettomuuden (11.3.2011) ensimmäinen vuosipäivä ja puutarhassa oli sen uhrien muistotilaisuus. Osa japanilaisvieraista hiljentyi traditionaalisen puutarhan siimeksessä. Kasvien tai puutarhatyylin ihmettely jäi sillä kertaa vähemmälle.


Messuilla oli sen sijaan kaikenlaista nähtävää ja kuvattavaa.

Kevään tunnelmaa oli sekä sipulikukkien sävyissä että kukkivissa pikkupuissa.










Lapsille oli järjestetty kukkienasettelukilpailukin. Kisailijat odottavat tässä palkintojenjaon alkua.

Lapsenmielen kunnioittamisesta ja iloisesta askartelun ilosta kertoivat myös erilaisiin astioihin ja häkkeihin rakennetut miniatyyrimaisemat ja niihin istutetut pikkukasvit.

Mukana oli niin sisätilaa, salaista puutarhaa kuin peikkolaa ja ulkosaaristoa kuvaavia asetelmia.

Jos japanilaisessa puutarhaperinteessä on käytetty usein hiekkaa aaltojen ja meren mielikuvan luomisessa, osoittaa tämän saaristolaismaiseman tekijä, että syntyy se meri vaikka koivunrisuista.






Suomalaista saunatunnelma pesusoikossa ...

Sain pidettyä ostokset jonkinlaisessa kurissa, kun muistelin edellisvuoden messukokemuksia. Ostin silloin innokkaasti liljansipuleita ja muitakin mukuloita ulkomaisilta suurkauppiailta. Valitettavasti sain mitä sattui.

Erityisesti harmitti, kun istutin keltaisina, valkoisina ja oransseina myydyt sipulit harkituille paikoilleen havaitakseni kesällä kaikkien olevan haalean vaaleanpunaisia.

Niinpä tänä vuonna keskityin pelargonioiden erikoislajeihin - villipelargonioihin. Ostin  kouvolalaisen Juha Peltosen kojusta kolme erilaista pikkupurkkia.

Pelargonium alpinum -lajilla on hauska ohut tumman viinin- tai luumunpunainen raitakoristelu. Kukkien pitäisi olla kauniit, mutta vaatimattoman pienet vaaleanpunaiset "perhoset".

Australian villipelargonialla on hauskasti pitkien punertavien ruotien päissä keikkuvat lehdet. Taimi saa kesällä paikan amppelista, sillä se tekee myös pitkiä versoja. Yksi sivuoksa jo puskee muita kauemmaksi kuin näytille.

Pelargonium sidoides on peräisin Etelä-Afrikasta. Sen rypyistä oikenemassa olevilla lehdenaluilla on ohut harmaa karvareuna. Kapeaterälehtisten kukkien pitäisi olla syvän tumman punaiset.

Uusista kasvateistani ei yksikään taida pröystäillä suurilla kukillaan, vaan jokainen vetoaa omalla herkkävireisellä alkuperäisolemuksellaan.

Tukholmassa pääsiäisen alla

Pääsiäisen alla teimme parin päivän keikan Ruotsin pääkaupunkiin. Tukholmassa ei kevät ollut juuri edennyt kummoisemmin kuin Turussakaan. Kiirastorstaiaamuna satoi jopa räntää, joka onneksi suli päivän edetessä ja auringon lämmittäessä.

Koska kevätkasvu oli puistoissa vasta idullaan, kiinnitin ensisijaisesti huomion ulos sijoitettuihin istutuksiin. Meidän pääsisäisajan tunnelmien mukaisesti pieniä keltaisia Tete-narsisseja oli ovipielien koristuksina. Toki ruukkuistutuksissa oli muitakin narsissilajikkeita.

Yleishuomiona kevätistutuksissa oli kuitenkin valkoisten sipulikasvien suosio.

 

Nämä kuvat ovat Östermalmin Strandvägeniltä. Koko ikkunan levyiseen istutukseen oli aseteltu valkoisia helmililjoja, narsisseja, tulppaaneja, balkaninvuokkoja ja kevätkelloja eli lumipisaroita, tieteelliseltä nimeltään Leucojum -lajin edustajia.

Kaarevalla lasilla liikehuoneistosta rajattu kukka-alllas oli yksi matkan erikoisuuksista. Kyseessä oli brittiläisen E. Pollardin patentoima "Non-Reflecting Window" eli heijastamaton ikkuna.

Kukkia katsellessa eivät heijastukset tosiaankaan häirinneet, sillä edessä ei ollut lasia lainkaan.

Runkoon ympätyt riippuvat pajut toivat katukuvaan onnellista ja herkkää pääsiäisajan tunnelmaa. Ruukun katteena käytetty sammal vaikutti niin pehmeältä ja suloiselta ...

Vierailimme myös Lidingössä Millesgårdenissa, joka on kuvanveistäjä Carl Millesin ja hänen Olga vaimonsa ateljeekodin ja veistospuutarhan yhteyteen rakennettu museokohde.

Ylellisesti veistoksin koristeltua puutarhaa somistavat myös erilaiset vesiaiheet, joista tässä kaunis graniittinen, veistoksellinen jättiläismalja.

Museossa oli meneillään tulivuorenpurkauksen ja tuhkan tuhoamasta Pompeijin kaupungista kertova näyttely. Oppaanamme oli tyttäreni Anna Perälä. Kuvan etualalla on roomalaistaloa koristanut isännän hermi, jota antiikin ajan tavan mukaisesti koristaa hedelmällisyyttä ja onnea tuottava sukuelin.

Millesgårdenin puutarha osallistui muihinkin tukholmalaisiin museokohteisiin levittäytyvään 50 000 villiä kevätsipulia -tapahtumaan. Opastekyltein varustetuista ruukkuistutuksista oli vasta osa avannut kukintonsa. Auringonpaisteessa se ei häirinnyt yhtään. Oikeastaan nuput vain lisäsivät kutkuttavan keväistä odotuksen tuntua.

Tässä kevätkurjenmiekka eli Iris reticulata täydessä loistossaan. Siniviolettien kukkien joukkoon oli eksynyt myös yksi punastuva poikkeusyksilö.

Narsissit olivat vasta työntäneet lehtensä pystyyn terassin varjoon sijoitetussa, upeassa marmoriruukussa.

Keltainen, aikaisiin narsisseihin kuuluva "Rip van Winkle" oli ehtinyt sentään vähän availla kerrattua kukintoaan. Vasemmalla oleva muhkea nuppu jäi ainakin tällä kertaa arvoitukseksi.

Muualla puutarhassa oli hellyttäviä, varmaankin ainakin osin omin avuin ajan saatossa levittäytyviä kukkapehkoja.

Tässä purppuraa ja viininpunaa hehkuva jouluruusu, Helleborus orientalis. Alla sinivioletteja Kevättähtiä, Chionadoxa Luciliae.

Sinivuokkokin oli löytänyt hyvin kauniin sammalmättään kasvupaikakseen.

Ilta-aterian jälkeen saimme kokea vielä yhden kukkaiselämyksen. Carnegien toimiston ohi kulkiessamme huomasimme iloksemme sen aulaa koristavan turkulaistaiteilija Heikki Marilan komean kukkamaalauksen.

Rentouttavia pikkupuuhia

Työpäivä koetteli voimia jo sinällään, joten kotiin polkiessa ei olisi enää kaivannut vastatuulta ja asfaltilta lentävää pölyä. Hikipäissä en edes huomannut auringon paistavan pölypyörteiden keskellä.

Valo painui tajuntaan vasta keittiön ikkunan ääressä, kun se kirkasti tiiviiksi kasvaneet riippaverbenataimistoni. Terhakkaat alut ovat kuvassa vasemmalla. Niistä on tarkoitus kasvaa kesäisten ruukkuistutusten reunojen elävöittäjiä. Juuretkin vaikuttivat oikein lupaavilta.

Kun löysin pari muutakin kasvun myötä ahtaaksi käynyttä purkkia, päätin ryhtyä keväiseen mielipuuhaani, koulintahommiin.

Ensin tein multasekoituksen: viikonlopun puuhista säästynyttä taimi- ja kukkamultaa sekä ilmavuuden takeeksi valkoista perliittirouhetta.

Pohjalle laitoin märkää kookoskuitua pitämään mullan ilmavana purkissa.

Ihastuin Coco Brick -tuotteeseen viime vuonna, sillä havaitsin sen monikäyttöisyyden mullan ilmavuuden ja kosteuden tasoittajana. Yksi kookoslaatta on kuivana runsaan pari senttiä paksu, mutta turpoaa vedessä lähes kolmikymmensenttiseksi harkoksi. Siitä saa siis riittoisaa ja helposti kotiin kannettavaa mullanjatketta. Huisan nopeaa turpoamista on myös ilo seurata.

Kastelin purkit jo vähän ennen koulimista, sillä märkä multa helpottaa taimien toisiinsa kiinnittyneiden juurten erottelua. Vahvistavaa nestettä imeneet taimet kestävät myös hyvin käsittelyä.

Kasvin siirron apuna käytin vanhoja lasten askartelu- tai muovailutikkuja.

Tässä myskisalvian taimi pääsee sisarpedistään omaan purkkiinsa. Tein vain pienen kolon multaan ja työnsin juuret kohti pohjaa. Pari painallusta taimen viereen ja pieni multalisä pinnalle ja siirryin seuraavaan itsenäistä eloa opettelevaan muuttajaan.

Puuhan viimeinen vaihe on kastelu. Minulle on neuvottu, että taimet tulee kastaa altapäin, jotta juuret kasvavat pitkiksi. Yleensä en saa tähdättyä vettä alustalle purkkien sivulta, kuten olen nähnyt monen muun tekevän. Kokemus on opettanut nostamaan yhden purkin ylös kastelua varten, ettei koko pöytä lainehdi toimenpiteen jälkeen.

Puuhastelua lopetellessa auringon valo alkoi olla hiipumassa ja käsittelyn jälkeen taimet näyttivät aika surkeilta. Uskoisin, että huomenna niiden nuokkuvat päät ovat jo pystyssä. Toivottavasti myös omani.