Tukholmassa pääsiäisen alla

Pääsiäisen alla teimme parin päivän keikan Ruotsin pääkaupunkiin. Tukholmassa ei kevät ollut juuri edennyt kummoisemmin kuin Turussakaan. Kiirastorstaiaamuna satoi jopa räntää, joka onneksi suli päivän edetessä ja auringon lämmittäessä.

Koska kevätkasvu oli puistoissa vasta idullaan, kiinnitin ensisijaisesti huomion ulos sijoitettuihin istutuksiin. Meidän pääsisäisajan tunnelmien mukaisesti pieniä keltaisia Tete-narsisseja oli ovipielien koristuksina. Toki ruukkuistutuksissa oli muitakin narsissilajikkeita.

Yleishuomiona kevätistutuksissa oli kuitenkin valkoisten sipulikasvien suosio.

 

Nämä kuvat ovat Östermalmin Strandvägeniltä. Koko ikkunan levyiseen istutukseen oli aseteltu valkoisia helmililjoja, narsisseja, tulppaaneja, balkaninvuokkoja ja kevätkelloja eli lumipisaroita, tieteelliseltä nimeltään Leucojum -lajin edustajia.

Kaarevalla lasilla liikehuoneistosta rajattu kukka-alllas oli yksi matkan erikoisuuksista. Kyseessä oli brittiläisen E. Pollardin patentoima "Non-Reflecting Window" eli heijastamaton ikkuna.

Kukkia katsellessa eivät heijastukset tosiaankaan häirinneet, sillä edessä ei ollut lasia lainkaan.

Runkoon ympätyt riippuvat pajut toivat katukuvaan onnellista ja herkkää pääsiäisajan tunnelmaa. Ruukun katteena käytetty sammal vaikutti niin pehmeältä ja suloiselta ...

Vierailimme myös Lidingössä Millesgårdenissa, joka on kuvanveistäjä Carl Millesin ja hänen Olga vaimonsa ateljeekodin ja veistospuutarhan yhteyteen rakennettu museokohde.

Ylellisesti veistoksin koristeltua puutarhaa somistavat myös erilaiset vesiaiheet, joista tässä kaunis graniittinen, veistoksellinen jättiläismalja.

Museossa oli meneillään tulivuorenpurkauksen ja tuhkan tuhoamasta Pompeijin kaupungista kertova näyttely. Oppaanamme oli tyttäreni Anna Perälä. Kuvan etualalla on roomalaistaloa koristanut isännän hermi, jota antiikin ajan tavan mukaisesti koristaa hedelmällisyyttä ja onnea tuottava sukuelin.

Millesgårdenin puutarha osallistui muihinkin tukholmalaisiin museokohteisiin levittäytyvään 50 000 villiä kevätsipulia -tapahtumaan. Opastekyltein varustetuista ruukkuistutuksista oli vasta osa avannut kukintonsa. Auringonpaisteessa se ei häirinnyt yhtään. Oikeastaan nuput vain lisäsivät kutkuttavan keväistä odotuksen tuntua.

Tässä kevätkurjenmiekka eli Iris reticulata täydessä loistossaan. Siniviolettien kukkien joukkoon oli eksynyt myös yksi punastuva poikkeusyksilö.

Narsissit olivat vasta työntäneet lehtensä pystyyn terassin varjoon sijoitetussa, upeassa marmoriruukussa.

Keltainen, aikaisiin narsisseihin kuuluva "Rip van Winkle" oli ehtinyt sentään vähän availla kerrattua kukintoaan. Vasemmalla oleva muhkea nuppu jäi ainakin tällä kertaa arvoitukseksi.

Muualla puutarhassa oli hellyttäviä, varmaankin ainakin osin omin avuin ajan saatossa levittäytyviä kukkapehkoja.

Tässä purppuraa ja viininpunaa hehkuva jouluruusu, Helleborus orientalis. Alla sinivioletteja Kevättähtiä, Chionadoxa Luciliae.

Sinivuokkokin oli löytänyt hyvin kauniin sammalmättään kasvupaikakseen.

Ilta-aterian jälkeen saimme kokea vielä yhden kukkaiselämyksen. Carnegien toimiston ohi kulkiessamme huomasimme iloksemme sen aulaa koristavan turkulaistaiteilija Heikki Marilan komean kukkamaalauksen.