keskiviikko 31. elokuuta 2016

Marin metsäpuutarhassa




On sateinen elokuun ilta, kun töiden jälkeen vierailin Mari Helinin metsäpuutarhassa Mynämäellä. Sade taukosi sopivasti ja soidut sytytettiin heti luomaan lämpöistä tunnelmaa.



Kaikesta päätellen ei vastikään vuoden 2016 hortonomiksi valittu Mari päästä mökillä itseään helpolla. Tänäkin kesänä hän on miehensä Eeron kanssa kärrännyt sepeliä jyrkän maaston rakenteiksi ja kaatanut tai leikannut puita näkymien avaamiseksi iltamyöhäisiin asti.


Puurtamisen tulos on huikea - pelloille avautuva kallioinen metsämäki, joka on täynnä pieniä rakenteellisesti tarkasti harkittuja yksityiskohtia, terasseja ja jännittäviä polkuja.


Pihan keskiössä on tumma terassi suurine ruokapöytineen ja harkittuine ruukkuistutuksineen. Kaikki on sävytetty sopimaan ympäröivän luonnon sävyihin ja metsätunnelmaan. Taustamaastosta on tarkoitus vielä puhdistaa aluskasvillisuuden alta esille vaalean harmaata kalliota, sillä selkeät ympäristömuodot tukevat puutarhan rakenteellista ideaa.


Maisemasuunnittelijan koulutus auttaa Maria hahmottamaan suuria tiloja, vaikka kaikki ei olekaan vielä valmista. Terassin taakse on tulossa jännittävä tunnelmapolku merkitsemään tontin takarajaa. Tuija-aidanteen rajaaman polun reunoilla saavat saniaiset rehottaa ja kauniit pensaat asettua kulkijan löydettäviksi.

Uuden rakentaminen edellyttää metsän luonteen ja sammalten kunnioittamista, kaikki on siksi tehtävä hartiavoimin. Jyrkkä mäkitontti antaa suunnittelulle raamit, mutta myös oivan mahdollisuuden hyödyntää ympäröivää maisemaa tilakokemuksen luojana.


Tontin taustana on sekametsää, jonka värejä ylärinteen kuuset syventävät. Oleskeluterassin reunoja koristaa alapihalla suorien männynrunkojen pylväikkö, jonka väleistä siintää lämpimän keltaiseksi kypsynyt naapurin vilja.


Terassin lähellä on pieni, tummasta puusta rakennettu pergola, jota koristava siniset ja vihreät lasipallot. Pikkuiset lamput takaavat iltatunnelman. Pylvään vieressä lymyilee Juha Wellingin Turun puistosta kaadetusta puusta veistämä maahismainen pää.

Vesiaihe on kuuluu lähes kaikkien koulukuntien mukaan jokaiseen puutarhaan, niin pieneen kuin suureen, palatsin vierelle kuin mökin siimekseenkin. Useissa metsäpuutarhoissa sitä edustaa joko aito tai keinotekoinen lampi, lähde, joen uoma tai pumpun voimalla pulpputtava allas.


Marilla on omaperäinen vesiallas, suuri rautapallon puolikas, jonka jalkana on yhtä jykevää ainesta oleva putki. Molemmat ovat teollisuuden ylijäämätavaraa uusiokäytössä. Ruoste oikeassa paikassa on luonut sille tavattoman kauniin pintarakenteen. Painavasta materiaalista huolimatta rakenne on yksinkertaisen kaunis ja kutsuu hiljentymään.


Metsärinteessa on käytetty värejä harkiten ja tehokkaasti - vihreän seurana on siellä täällä punaista ja tummaa purppuraa.


Marin mielestä myös valkoisia kukkia on hyvä olla kaikissa puutarhoissa. Hämärässä ja varjossa niiden vaikutus tulee parhaiten esille.


Tässä tummat ja kauniisti kuvioidut lehdet takaavat värien voiman nostaen heleän vihreät ja vaaleanpunaiset sävyt esille.



Puutarhassa on suosittu havukasveja - metsässä kun ollaan. En voinut olla kiinnittämättä huomiota myös monipuoliseen aluskasvillisuuteen, joka antaa oman erityisilmeen jokaiselle poluille. Moni ikivihreistä puista ja havuista on vartettu runkoon tai kasvaa vain muuten omintakeisesti. Kuunliljat ja atsaleat kukkivat eri aikoina, mutta lehtimuodot tuovat eloa rinteeseen ilman kukkiakin.


Alarinteen havut ovat pääasiassa pieniä ja ilmeisesti myös sellaiseksi jääviä, jotteivat ne peittäisi maisemallista jatkumoa. Onkohan tämä joku hopeakuusen erikoismuoto, ainakin sen neulaset ovat kuin harmaansinisen huurteen peitoissa. Vaalean viileät sävyt korostavat taustapellon kultaa.


Hopeanhohtoa ja himmeästi valoa taittavia vihertävän sinisiä sävyjä on myös vasta levittäytymisensä aloittaneissa maanpeitehavuissa ja voimalla puolensa pitävän hopeatäpläpeipin lehdissä.


Matala tuoksukurjenpolvi kasvaa mättäissä ja havut nousevat niiden keskeltä kuin satumetsän olennot. Peikkomaisen tunnelman varmistavat erilaiset heinätupsut.


Heinissä on tämän ajan puutarhahenkeä parhaimmillaan. Sininataa ja jotain saraa ympäröi tässä hake, joka nostaa tupsakkeiden värit paremmin esille kuin harmaaksi kuivuva multa. Maamassat pysyvät katteiden ansiosta rinteen terasseilla myös paremmin aloillaan.


Joskus ammattilainenkin epäonnistuu puun kasvatuksessa. Lehtikuuset eivät menestyneet metsänreunassa yrityksistä huolimatta. Mari aikoo kääntää asian voitoksi: "Näistä kuivista oksista voi kehitellä jotain - rungoista tulee ehkä köynnöstukia".
















Tässä nököttävät Marin tämän kesän ilonaiheet, kaksi pientä kasvihuonetta kaariportin ja polveilevan kukkapolun vieressä.


Sisällä maistellaan ylpeän kasvattajan maukkaita kirsikkatomaatteja. Tuliset chilit hankittiin innostamaan hitaasti kasvaneita tomaatintaimia kasvukisaan.


Onneksi Mari ei hyljeksi keltaista ja oranssia, vaikka näin näkyy moni harrastaja tekevän ainakin puutarhalehtien haastattelujen mukaan. Pellonreunan valomeressä nämä auringon tunnusvärit ovat suorastaan syötävän herkullisia.


Kaartelevina polveilevat polut houkuttelevat urkkimaan ja nuuhkimaan. Kasvihuoneen takana kesäkukkapenkkien reunatukina on isoja turveharkkoja.


Suomalaismaiseman vastapainona ruukuissa kasvaa etelämaiden eksotiikkaa, appelsiini vai mandariini?


Maljaköynnöksen jalkojen juuressa on murattia.


Näkymät ovat Marille tärkeitä. Saunan terassi avaa hänen mielestään yhden puutarhan vaikuttavimmista näköaloista.


Sielta alas tähyillessä hämmästyy mittasuhteista - kasvihuoneet olivat jyrkän rinteen ylävinkkelistä todellakin kuin pikkuruisia smurffimökkejä. Katse ohjautuu kuitenkin vielä niiden yli kauas, jonnekin ihan toisaalle.


Saunaterassin tummat hirret kehystävät pihanäkymän valoisaksi.


Lähitarkatselun kohteita on myös joka nurkalla. Koristeiksi käyvät käkkyrät oksat ja juurakonpalat, saunan seinään kiinnitetyt aikansa palvelleet pärekorit tai jalaton puutuoli. Mari kertoi keräilevänsä kaikkea kiinnostavaa -oksanreikiä ja sen sellaista - kyllä kaikelle kivalle löytyy jostain oma paikka!

Köynnöstävät kasvit ja erilaiset leikatut puut tai pensaat ovat kuin verhoja, jotka rajaavat näkymät viereisiin puutarhahuoneisiin.


Terassin keskellä kasvaa tammi. Alun jurottelun jälkeen se on lähtenyt reippaaseen kasvuun ja puulle sahattua reikää on laajennettu kesällä.


Terassin pihapuussa kävi vierailunikin aikana aikamoinen vilinä, kun uteliaat oravat vipelsivät kilpaa tirskuttavien lintujen kanssa. Luultavasti suuri osa terhoista päätyy pörröhäntien talvikätköihin.

Metsäpuutarhassa ei nautiskelupaikoista ei ole pulaa. Joka puolella on avaruutta ja katse saa kiertää.


Pöllipinoa arkaaisempaa ja sävyltään lämpöisempää tilanjakajaa tai näkösuojaa saa hakea. Sen vieressä on riippukeinu, jossa voi kuunnella viljan keinumista, suunnitella suuria puutarhamuotoja ja tuudittua auvoisiin unelmiin.

perjantai 19. helmikuuta 2016

Ritvan puutarhassa



Koirien tuttavuus voi hyvin pohjustaa myös ihmisten ystävystymistä. Ritvan valkoturkkinen Helmi teki tammikuussa 2009 sopuisia tunnusteluja muihin koiriin varauksella suhtautuvaan Nekkuun.


Samalla kun Nekku nuuhki Helmin talvipuvun laskoksia me saatettiin Ritvan kanssa jakaa puutarhan kevätpuuhiin liittyviä mietteitä.


Ritvan mökki on Tulppaanitiellä kuten Ainonkin. Kesäpäivisin porttia valvoo lempeän Helmin pikkusisko Siiri, kerkiäväinen ja aktiivinen veitikka. Portissa on myös varavartija, joka on yhtä kutsuva kuin vaaleanpunainen, daalioiden ja "Mirato" -ruusujen reunustama kujakin.

Ilmeestä näkee, että Siiri on aina valmiina leikkiin!

Siiriä tuntui mahdottomalta saada kuvaan, tähänkin sarjaan kuuluu kaksi häntää ja yksi otos kyljestä. Onnistunut näpäytys ikuisti pikku elohopean.

Yritin kuvata "Lobo" omenan kukkia, kun Siiri vilahti ohi - todisteena valkoiset häntäkarvat oikeassa kulmassa.



Pinkin sisääntulon kruununa ja sisäpihan rajaportin säestäjänä on aikamoinen pehko vanhoja syysleimuja (Phlox paniculata). Monipuolinen, huolella hoidettu ja hyvinvoiva kukkameri jatkuu sisäpihalla.


Tässä muun muassa vanhaa valkoista ja vaaleanpunaista pinkkisilmäistä "Bright Eyes" -syysleimulajiketta sekä punapäivänhattua (Echinacea purpurea). Valkoinen "Helen Cambell" hämähäkkikukka (Cleome hassleriana) ja oranssi koea purpureasmoskukka täydentävät kesäkukkina perennaryhmää. Alla kesällä kukkivan sinileimun (Phlox divaricata) vaaleaan lilaan sävyttyvää sineä.


Ritvan puutarhassa on kaikkialla hyvä järjestys, mikä ei kuitenkaan vaikuta elottoman kurinalaiselta. Herkkyyden takaajina ovat eri puolilta löydettävät pikkukukat, reunakasvit ja hallitusti leviävät maanpeittäjät. Tässä vasemmalla valkokukkaisista arovuokko (Anemonen sylvestris) ja alakuvassa talvisaippo (Iberis sempervirens). Vihertäväkukkainen oikealla on tunturipoimulehti (Alchemilla alpina). Sen vieressä on arvoituksellinen, valkokukkainen vaaleanpunaisin raidoin koristeltu ihastuksen aihe.








Ritvan puutarhan sydän on kuitenkin kasvihuone ja -maa, syötävien kesäherkkujen paratiisi. Mansikan ja avomaakurkun taustalla on ainakin maissia ja kesäkurpitsaa.


Ruokapöytä on katoksen alla ja vihannesten kasvuvoima paljastaa myös siellä mehevän luonteensa.
Tässä itse sadonkorjaaja Ritva perkaa iloisena härkäpapuja keitoksiaan varten.


Jopa katto on satoa väärällään. Sipulit kuivuvat siisteissä nipuissa suojaavan valokannen alla. Lämmin oranssinpuna värittää niin pieniä amppelitomaatteja "Hundreds and Thousands" kuin samettikukkiakin.


Samettikukkien takana on palmukaalia (Brassica oleacea Acephala) "Black Tuscany", purkki punaista chiliä ja oranssia punakosmosta (Cosmos sulphureus) "Policolor Mixed" tai "Cosmic Orange". Taustalla kurkkii myös tuoksupelargonia ja violetin sävyinen kärhö.

Pallohortensiat (Hydrangea arborenscens) kasvavat Ritvalla jaettaviksi asti. Minunkin jakopalani versoi heti istutuksesta lähtien ja on kukkinut komeasti jo parina kesänä.


Kasvihuoneen takana, valkoisten kukkapallojen hämyssä on lootuskukan muotoinen suihkulähde tyttöveistoksineen.


Mökin seinän kehikkoa vasten voi ihailla enkelipasuunan (Brugmansia suaveolens) persikkaista ja maassa kissankäpälän (Antennaria dioica) pumpulista vaaleaa punaa.



Tarhakylmänkukka (Pulsatilla vulgaris) kuuluu kevään varhaisiin kaunottariin, jonka olemusta muistan ihailleeni jo lapsena Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa. Isä kertoi sen emiä kiertävien heteiden ihmeellisyyksistä, mutta ajatukseni olivat nauliutuneet kukan pörröiseen olemukseen, lämpöä varaavaan turkikseen.


Olemme jo muutaman kerran arvuutelleet, onko tämä alkukesän kukkija kartanonpioni, Kuolanpioni vai joku ihan omanlaisekseen jalostunut yksilö? Taustalla sentään varma laji, talonpoikaisten perinnepuutarhoiden kestosuosikki, särkynyt sydän (Lamprocapnos spectabilis).











Portin pielessä on happaman maan kasvien punertavalla koristehakkeella päällystetty penkki. Jouluruusun (Helleborus niger) valkoiset kukat muuttuvat vanhetessaan hienostuneesti limenväärisiksi.


Hopeapallokuusen (Picea pungens "Glauca Globosa") hohtavien havujen suojassa asuu kiiluvasilmäinen tunturipöllö. Samaan joukkoon kuuluu myös purppurainen alppiruusu (Rhodendron) "Raisa".