Kesäpuuhaa Ekoluodolla

Ekoluoto on Perniön taimiston taiteilijoiden Hannu Säilän ja Elisa Laineen toteuttama taiteen ja luonnon väliaikainen kohtaamispaikka Wäinö Aaltosen museon vieressä. Ennen paikalla oli pahasti kuoppainen parkkipaikka, jossa seisoi romuauto jos toinenkin.

Perjantaina 12.6. Ekoluodolla vietettiin kesäpäivää istutusten merkeissä ja apuun saatiin jopa puutarhatonttujen joukko.

Ennen tapahtumaa ahkerat koululaisharjoittelijat kunnostivat aluetta.

Voimakkaimmat ruohot olivat vallanneet tilaa herkiltä luonnonkasveilta, joten rikkoja poistettiin erilaisin menetelmin.

Ekoluotoa perustettaessa penkereeltä poistettiin vieraslajina Suomen luonnonvaraisilta kasveilta elintilan vievät vahvajuuriset kurttulehtiruusut. Kaikkia juurenpaloja ei saatu pois, joten nyt oli aika poistaa ruusun uudet aluevaltaukset.

 Kuvassa Museokeskuksen vahtimestari Ville Tikkanen kaivelee ruusujuurakon paloja maan syövereistä.

 

Ekoluodon luonnonkukkien herkät olemukset pääsevät nyt edukseen.

Kulttuuriklubi ALKUpisteen vapaaehtoisten sekä Museokeskuksen voimin ja Kuntecin tarjoamalla mullalla saatiin paikka ajoissa valmiiksi istuttajien vastaanotolle.

 

 

Kukan muotoon taivutellut lavat odottivat aamulla tyhjinä vammaisjärjestö Kynnys ry:n jäseniä. Kunniavieraina he suunnittelivat ja istuttivat ensimmäiset taimet. Tohinaa riitti.

Ensimmäisenä paikalle saapui aluesihteeri Olli Nordberg, joka keskustelee kuvassa Ritva Nissilän kanssa.

Ollin avustaja Mikael Raudaskoski tutkiskeli varmuuden varalta valkoherukan istutusohjetta ennen multaan kaivamista. Taustalla punaisiin pukeutunut Ritva Lehtiö.

Tässä Paula Pietilän taidonnäyte. Avustaja Nea Silavuori sai vain katsella sivusta, kun hämähäkkikukan taimi sai paikan lavan mullassa.

 Markku Vuorinen oli paikalla uskollisen kaverinsa opaskoira Denin kanssa. Näkövamma ei haitannut kurpitsan taimen tunnustelua ja multaan asettamista.

Alkupisteen dynamo, taiteilija Riitta Liede ei afrikkalaismekossaan jäänyt toimissa muista jälkeen, kuten ei raitapaitainen Pirkko Vuorinenkaan.

Taustalla merkittävän elämäntyön kaupungin esteettömyysasioiden hoitajana tehnyt Heikki Haulisto punaisessa paidassaan.





Tietenkin piti myös kastella. Museon Simo Kemppainen vesihuollon letkumiehenä.







Kun sain kaiken hulinan keskellä kuulla erään kynnysläisen iloisen tokaisun: "Nyt olen sitten istuttanut elämäni ensimmäisen taimen", tunsin, että Ekoluodon tapahtuma oli täyttänyt tavoitteensa.

Kasvuihmeen edistäminen ei kuitenkaan jäänyt pelkkien istutusten varaan. Terhi Tammila valmisti ja opetti muitakin valmistamaan "siemenpommeja", joita voi käyttää ikävän kaupunkiympäristön elävöittämiseen.

Pieniä niitty- ja ketokukkien siemeniä sisältäviä palleroita pyöritettiin ahkerasti ja osa lensi Ekoluodonkin tanhuville. Tutkija Ringa Takanen esittelee ylpeänä saavutustaan.

Tapahtuman keskellä kerättiin myös tietoa. Mirjami Asikainen ja Lotta Häkkinen kyselivät osallistujien, tässä Heikki Hauliston mielipiteitä "Unelmien museosta".

 Kaupunkitaidetapahtumistaan tunnettu Olohuone ry oli myös mukana järjestelyissä. Taiteilija Anu Halmesmaa yhytteli Mahdollisuus -teoksessaan ohikulkijoita tekemään kudelmaa penkin koristeeksi. Heidi Kukkonen on kumartunut kyhäämään omaa osuuttaan.

Päivän päätteeksi ehtivät Olohuonetapahtuman nopean toiminnan puutarhatontutkin paikalle.

Opasteiden puute on monien tapahtumien kompastuskivi. Yksi tontuista varmisteli kaupunkilaisten suunnistusta kohti Ekoluodon kasvun ihmeitä.

Kitkeminen ja kastelukin hoitui. Vesisuihkua saivat niin luonnonkukat kuin narsissitupakatkin.

Puuhastelun lämmittämät tontut pistivät kaikkien iloksi vielä tanssiksi.

Kevätkukkien kavalkadi

Kevät alkoi lumikelloilla, krookuksilla ja talventähdillä. Sitten tuli kasvitieteellisten pienten tulppaanien aika, narsissit alkoivat puskea lehteä ja toinen toistaan kauniimpia kukkia.

Viime päivinä en ole tiennyt mihin silmäni suuntaisin. Kukkien ilotulitus on ympäröinyt minut huumaavalla väriloistolla, joten ajattelin laittaa tähän pienen tulppaaneihin huipentuvan kevätkertauksen.

Tässä yllä ensimmäisiä puutarhani tulppaaneja monihaarainen ja kauniisti mehiläisherkkuja tarjoileva kääpiötulppaani, Tulipa turkestanica. Sen heteet ja emi kehittyvät vähin erin varsin näyttäviksi.

Alla on reippaammin keltaista tarjoileva, parikymmensenttiseksi jäävä parvitulppaani Tulipa tarda.

 Nämä punaiset olivat varhaisia, hieman suuremmiksi kasvaneita tulppaaneja, mutta niiden nimilappu on kadonnut. Ne kukkivat runsaasti ja tarjosivat monta kunnon kevätkimppua.

Tässä kolme pikkukimppua samassa astiassa odottamassa lähtöä äidin ja pikkusiskon iloksi. Vaaleanpunainen, terälehdiltään ryppyinen tai sulkamainen on papukaijatulppaani, 'Apricot parrot' tai 'Silver parrot'. Keltaiset nuput ja aukirevahtanut yksilö kuuluvat viehkeästi ohuen vartensa varassa keikkuviin metsätulppaaneihin.

Euroopan metsiin villiintynyt tai lähes luonnonvaraisena kasvava Tulipa sylvestris poikkeaa aika lailla muista tulppaaneistani: ne tuoksuvat, siementävät innokkaasti ja lisäksi osaava levitä tytärsipuleista ja maavarsista. Ilmeisesti ne voivat myös kasvaa tiheiksi kasvustoiksi, jolloin kukinta vähenee. Minulla ei ainakaan vielä ole ollut tätä ongelmaa.

Metsätulppaaneilla on itselleni erityinen arvo myös siksi, että niitä kasvoivat puutarhassani perintönä edelliseltä mökkiläiseltä.

Samaan aikaan varhaisten tulppaanien kanssa alkoi esikkojen esiinmarssi. Tässä kolmenvärisiä pitkän varren päähän kukintonsa kasvattavia palloesikoita, tarkemmin Primula denticulata.

Loistokevätesikkoja eli Primula Polyantha-ryhmän kukkia taitaa olla vaikka kuinka monta lajiketta, joista tässä punaviolettikukkainen kaunotar. Samanäköiset sinisemmät versiot taisivat jäädä tänä keväänä kuvaamatta ja nyt kukat ovat jo kuihtuneet.

 Portista sisään astuessa oikealla puolella on voimaannuttavaksi väriloistoksi tarkoitettu tulipenkkini. Keskitän siihen keltaisia, oransseja ja punaisia kukkia. Lajit vaihtuvat kesän mittaan, mutta sävyskaalan on tarkoitus pysyä aina yhtä leiskuvana.

Tulppaanien lisäksi keväällä siinä kukkii Kevätvuohenjuuri,  Doronicum orientale.

Yksi penkin suosikeista on liekkimäinen liljatulppaani. Ehkä näiden lieskojen lajikenimi oli 'Aladdin'. Sävyt ovat taustalla hieman hillitymmät. Vaaleanpunainen vaaleankeltaisen kanssa antaa kokonaisuudelle ripauksen pehmeää herkkyyttä.

Keinun takana ei ole tarkempaa suunnitelmaa. Pidän sipuli-istutusten ainoana ehtona, että kukkien sävyjen pitää sopia yhteen kaltaisen kanssa.

Yksi suosikkini tässä viritelmässä on 'Gavota', kestävä keltapunainen triumph-tulppaani, jonka viininsävyä kehystävä reuna haalistuu viehättävästi vanhetessaan. Se tulee ihan mukavasti toimeen Kultatyräkin, Euporbia polychroman seurassa.

Tyräkit ovat myrkyllisiä. Niiden neste voi aiheuttaa ihottumaa. Vahinkojen välttämiseksi aion keskittää kaksi pientä taimeani turvalliseen paikkaan, kunhan vain ehdin. Haluan, että niistä kasvaa ensi kevääksi loistavan keltainen taustapallo.

Olen tainnut jäädä kirjavien tulppaanien koukkuun, kuten sipuleja hamstratessaan itsensä  vararikkoon ajaneet hollantilaiset ja Euroopan raharikkaat 1600-luvulla.

Erikoisen arvotettuja olivat kaksi- tai moniväriset sipulit, joiden raidat olivat virusten kirjomia. Hollantilaisten asetelmamaalausten kunniaksi monia kirjavia lajikkeita kutsutaan 'Rembrandteiksi'. Tiedoksi kuitenkin, ettei hän itse maalannut tulppaaneja vaan keskittyi ihmisiin.

Moni punavalkoinen tulppaani voi ensikatsomalta näyttää samanlaiselta, mutta eroja on terälehtien muodoissa ja kukintatavoissa kuin -ajassakin.

Juhlavan punaraitainen ja suurikukkainen on vihreäraitatulppaani, Viriflora 'Flaming Springgreen'. Sen seurassa on vaaleanpunasävyinen, joutsenlauluaan virittelevä 'Artist'. Alla on myöhäinen kerrattu muhkeus, 'Carnaval de Nice'.