Ritvan puutarhassa

Koirien tuttavuus voi hyvin pohjustaa myös ihmisten ystävystymistä. Ritvan valkoturkkinen Helmi teki tammikuussa 2009 sopuisia tunnusteluja muihin koiriin varauksella suhtautuvaan Nekkuun.

Samalla kun Nekku nuuhki Helmin talvipuvun laskoksia me saatettiin Ritvan kanssa jakaa puutarhan kevätpuuhiin liittyviä mietteitä.

Ritvan mökki on Tulppaanitiellä kuten Ainonkin. Kesäpäivisin porttia valvoo lempeän Helmin pikkusisko Siiri, kerkiäväinen ja aktiivinen veitikka. Portissa on myös varavartija, joka on yhtä kutsuva kuin vaaleanpunainen, daalioiden ja "Mirato" -ruusujen reunustama kujakin.

Ilmeestä näkee, että Siiri on aina valmiina leikkiin!

Siiriä tuntui mahdottomalta saada kuvaan, tähänkin sarjaan kuuluu kaksi häntää ja yksi otos kyljestä. Onnistunut näpäytys ikuisti pikku elohopean.

Yritin kuvata "Lobo" omenan kukkia, kun Siiri vilahti ohi - todisteena valkoiset häntäkarvat oikeassa kulmassa.

Pinkin sisääntulon kruununa ja sisäpihan rajaportin säestäjänä on aikamoinen pehko vanhoja syysleimuja (Phlox paniculata). Monipuolinen, huolella hoidettu ja hyvinvoiva kukkameri jatkuu sisäpihalla.

Tässä muun muassa vanhaa valkoista ja vaaleanpunaista pinkkisilmäistä "Bright Eyes" -syysleimulajiketta sekä punapäivänhattua (Echinacea purpurea). Valkoinen "Helen Cambell" hämähäkkikukka (Cleome hassleriana) ja oranssi koea purpureasmoskukka täydentävät kesäkukkina perennaryhmää. Alla kesällä kukkivan sinileimun (Phlox divaricata) vaaleaan lilaan sävyttyvää sineä.

Ritvan puutarhassa on kaikkialla hyvä järjestys, mikä ei kuitenkaan vaikuta elottoman kurinalaiselta. Herkkyyden takaajina ovat eri puolilta löydettävät pikkukukat, reunakasvit ja hallitusti leviävät maanpeittäjät. Tässä vasemmalla valkokukkaisista arovuokko (Anemonen sylvestris) ja alakuvassa talvisaippo (Iberis sempervirens). Vihertäväkukkainen oikealla on tunturipoimulehti (Alchemilla alpina). Sen vieressä on arvoituksellinen, valkokukkainen vaaleanpunaisin raidoin koristeltu ihastuksen aihe.

Ritvan puutarhan sydän on kuitenkin kasvihuone ja -maa, syötävien kesäherkkujen paratiisi. Mansikan ja avomaakurkun taustalla on ainakin maissia ja kesäkurpitsaa.

Ruokapöytä on katoksen alla ja vihannesten kasvuvoima paljastaa myös siellä mehevän luonteensa.

Tässä itse sadonkorjaaja Ritva perkaa iloisena härkäpapuja keitoksiaan varten.

Jopa katto on satoa väärällään. Sipulit kuivuvat siisteissä nipuissa suojaavan valokannen alla. Lämmin oranssinpuna värittää niin pieniä amppelitomaatteja "Hundreds and Thousands" kuin samettikukkiakin.

Samettikukkien takana on palmukaalia (Brassica oleacea Acephala) "Black Tuscany", purkki punaista chiliä ja oranssia punakosmosta (Cosmos sulphureus) "Policolor Mixed" tai "Cosmic Orange". Taustalla kurkkii myös tuoksupelargonia ja violetin sävyinen kärhö.

Pallohortensiat (Hydrangea arborenscens) kasvavat Ritvalla jaettaviksi asti. Minunkin jakopalani versoi heti istutuksesta lähtien ja on kukkinut komeasti jo parina kesänä.

Kasvihuoneen takana, valkoisten kukkapallojen hämyssä on lootuskukan muotoinen suihkulähde tyttöveistoksineen.

Mökin seinän kehikkoa vasten voi ihailla enkelipasuunan (Brugmansia suaveolens) persikkaista ja maassa kissankäpälän (Antennaria dioica) pumpulista vaaleaa punaa.

Tarhakylmänkukka (Pulsatilla vulgaris) kuuluu kevään varhaisiin kaunottariin, jonka olemusta muistan ihailleeni jo lapsena Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa. Isä kertoi sen emiä kiertävien heteiden ihmeellisyyksistä, mutta ajatukseni olivat nauliutuneet kukan pörröiseen olemukseen, lämpöä varaavaan turkikseen.

Olemme jo muutaman kerran arvuutelleet, onko tämä alkukesän kukkija kartanonpioni, Kuolanpioni vai joku ihan omanlaisekseen jalostunut yksilö? Taustalla sentään varma laji, talonpoikaisten perinnepuutarhoiden kestosuosikki, särkynyt sydän (Lamprocapnos spectabilis).

Portin pielessä on happaman maan kasvien punertavalla koristehakkeella päällystetty penkki. Jouluruusun (Helleborus niger) valkoiset kukat muuttuvat vanhetessaan hienostuneesti limenväärisiksi.

Hopeapallokuusen (Picea pungens "Glauca Globosa") hohtavien havujen suojassa asuu kiiluvasilmäinen tunturipöllö. Samaan joukkoon kuuluu myös purppurainen alppiruusu (Rhodendron) "Raisa".

Päivin puutarhassa

Päivin puutarha on pullollaan kesäkukkia, vaikka ei perennoistakaan ole puutetta. Joka kevät täyttyy ruukku ja kori toisensa jälkeen toinen toistaan täyteläisempiä asetelmia. Päivin kestosuosikeihin kuuluvat puolivarjossa viihtyvät ahkeraliisat, koristetupakat ja orvokit.

Päivi oli ensimmäinen siirtolapuutarhuri, johon tutustuin Peltolassa. Ensivierailulla Päivillä oli heti tuliaisenaan muheva juuripaakku sinistä siperiankurjenmiekkaa, joka kasvoi vuodessa kukkapenkin pään peittäväksi pehkoksi. Sittemmin kasveja on kulkenut pihojemme välillä lukematon määrä.


Yhdessä on juotu kahvit jos toisetkin ja grillattukin silloin tällöin. Suhteen varsinaisena tienraivaajana oli kuitenkin puutarhakoirani Nekku, joka kiintyi tien toisella puolella mökkeilevään naapuriin ensimmäisestä herkkupalasta alkaen.

Päivin lempiväri on sininen, mikä toimii raikkaana vastapainona mökin punamullan maahenkiselle lämmölle. Muitakaan värejä ei puutarhassa ole kaihdettu, mutta aina vaikutelma on harkittu.

Keltainen tarha-alpi (Lysimachia punctata) on vanha perinneperenna, joka valaiseen istuinryhmän taustaa.

Oivalla valoa ja lämpöä keräävällä paikalla mökin nurkalla köynnöstää herkkä ruusu. Se on muistaakseni "Constance Spry" ja sen seurana kasvaa purppuranpunainen kärhö, Clematis "Rouge Cardinal" tai "Warszawska Nike".

Päivin pihalla konkretisoituu myös ajatus puutarhan sisustuksesta - sinisen sävyt toistuvat rytmisesti niin kukissa ja tiskivateissa kuin maljakkona toimivassa pullossakin.

Puutarhan merkittävin kasvi on Peltolan pihapuiden maksimikorkeutta vuosittain koetteleva monirunkoinen mongolianvaahtera. Se rajaa näkymän tienpuolelta suojaten sisäpihan tunnelman intiimiksi.

Vaahteran alla kukkii keväisin valkovaaleanpunainen alppiruusi, ehkä Rhododendron "Helsingin yliopisto" tai "Marketta". Lehtevät kotkansiipisaniaiset (Matteuccia struthiopteris) takaavat viidakkomaista vehreyttä. Pajupallokoriste sinetöi viimeistellyn tunnelman.



Takapihalla on suuret kukkapenkit ja kasvimaa, tosin syötävien kasvien viljely ei koskaan ole saanut keskeistä sijaa Päivin puutarhanhoidossa. Lavasta pukkaa kuitenkin vuosittain grillissä kypsytettäviä maukkaita kesäkurpitsoja ja salaatteja mausteyrtteineen.

Päivin pihan puut ovat edellisen omistajan istuttamia ja suuria. Sadosta on riittänyt meillekin monta muovikassillista. Vasemmalla "Antonovka" -lajiketta lähes kypsänä. Hedelmät ovat isoja, mehukkaita ja makoisia niin hillona kuin omenapaistoksenakin.

"Viktoria"-luumu on myös erittäin makea ja sen lisäksi myös kaunis katsella. Sain ensimmäisenä puutarhakesänäni Päiviltä puun puolimetrisen juurivesan. Se lähti hyvin kasvuun ja yltää nykyisin jo katonharjan korkeudelle. Se ei ole tehnyt kuitenkaan vielä yhtään kukkaa - ehkä tänä keväänä on sen vuoro aloitta satoisa aikansa.



Päivin mökki oli sisäpihan puolelta villiviinin peitossa, mutta seinien maalauksen yhteydessä se sai karsittiin pois. Samalla lähtivät myös sen suojissa pesineet, valitettavasti oleilupaikkaa ja seiniä lianneet pikkulinnut.

Lopuksi vielä perennavalikoimaa, isotähtiputken (Astrantia major) "Rubra" ja ehkä "Shaggy" -lajiketta sekä huopakaunokki (Centaurea dealbata) pörriäisineen.

Ainon puutarhassa

Peltolan siirtolapuutarhassa on toinen toistaan kauniimpia pikkuparatiiseja. Yksi viihtyisimmistä on ystävälläni Ainolla.

Tieltä pihalle kutsuu toistaiseksi tunnistamaton puolikerrattu, heleän pinkki ruusupensas. Se on voimakas kuin mikä ja kukkii pitkään - oikeastaan ensimmäiset nuppunsa avattuaan se jatkaa pakkasiin asti.


Lepänrungon värinen seinä nostaa pensaan hienosti edukseen etenkin ilta-auringon valossa eikä se ole hullumpi myöskään puolipilvisenä kesäpäivänä.

Keväisten tulpaanien tiiviit kasvustot nostavat pienenkin ryhmän esille ruhtinaallisesti. Vaaleanpunaisella sävytetty, ehkä "Holland Chic", tulpaanikaunotar tulee upeasti esille tummaa runkoa vasten.

Valkoinen liljatulppaani "Tres Chic" on kuin puhtauden perikuva.

Raparperi-tulppaani-istutuksessa on ideaa muidenkin käyttöön! Näin ei tarvitse kärsiä kuihtuvien tulppaaninlehtien katselusta. Lajike on luultavasti "Carnaval de Rio".

Pohjoispuolen nurkkauksen rhodorendron kukki käsittämättömän terhakkaasti jo istutuskeväänään.

Aino puhuu usein sinisen värin puolesta. Se on rauhoittava ja hienostunut kaikissa seuroissa. Orvokit ja kellokukat ovat sisääntulon herkistäjiä, joiden kukinta jatkuu pidempään kuin mielestäni missään muualla.

Tässä kurjenkello kauneimmillaan. Ensimmäisenä siirtolapuutarhakesänäni Aino perehdytti minut sinikellojen hoidon perusteisiin eli kuihtuneiden kukintojen nyppimiseen. Ohjeilla olen saanut kellokkaani jatkamaan hieman aikaisempaa pidempään, mutta epäilyksettä kellokukat ovat sinisempiä aidan toisella puolella.

Olisikohan tässä karpaattienkelloja? Alla on kuitenkin tähtihyasintti Camassia leichtlinii "Blaue Donau".

Vieraanvaraisuus on yleisesti tunnettu ominaisuus siirtolapuutarhaväen joukossa, mutta tälläkin saralla Aino taitaa olla omaa luokkaansa.

Tässä olemme Päivin kanssa saaneet nauttia virkistävästä lasillisesta. Nekku näyttää tapansa mukaisesti huolehtineen leppoisan tuokion jatkotoimenpiteistä asettumalla mukavasti rapsutuksen kohteeksi. Iloisen rentoutunut tunnelma on taattu.

Kesätaivaan sävyä toistava sinivaleunikko (Meconopsis betonicifolia) on Ainon ylpeydenaihe. Valitettavasti kuvauksen liian myöhäinen ajankohta ei tee oikeutta tälle kaunokaiselle. Olen pari kertaa saanut siementaimet vaatimattomaan alkuun, mutta pienokaiset eivät ole selvinneet ensimmäisen talven yli.

Lipputangon juurella kukkivat punakärsämöt (Achillea millefolium) pitkään ja hartaasti. Sain itselleni tästä pienen jakotaimen, jonka toivon nousevan kevään koittaessa lintupenkkini koristajaksi.

Taponlehti (Asarum europaeum) on hienostunein tuntemani talvivihreä reunakasvi. Sen lehtien syvä kiilto tulee parhaiten edukseen varjon puolella. Olen vuosia yrittänyt kasvatettua samantapaista "puolipyöreää" kukkapenkinreunusta kuin Ainolla, mutta istutukseni tahtovat aina luikerrella muiden kukkien joukkoon. Taponlehti tuoksuu aika kummalliselta ja kukat ovat pieniä, suorastaan vaatimattomasti lehtien kätkössä. Ennen lehtotaponlehteä käytettiin lääkintään, mutta nykyään se on luonnonvaraisena rauhoitettu Suomessa.

Pirtsakka siperianunikko (Papaver nodicaule)  valtaa veikeästi oman paikkansa ja tulee edukseen karkulaisenakin.

Oleskelupaikan vieressä on mahtava shampanjavaahdon värinen töyhtöangervo (Aruncus dioicus), joka houkuttelee kaikki mahdolliset pörriäiset myös hedelmäpuiden pölyttäjiksi.

Ainolla riittää vierailijoita ja välillä saan lainata hänen ystäviään myös omaan puutarhaani. Tässä Marja-Liisa, Aino ja Liisa ovat juuri nauttineet iltatäiväkahvit ja ovat puutarhassani vain pikavierailulla. Ilonpito jatkui iloisen naurun ja  puheensorinan siivittämänä - kesä, oi kesä!

Töyhtöangervon vieressä esittelee myös ukontulikukka (Verbascum thapsus) hehkeää olemustaan. Oletan sen kylväytyneen juuri oikealle paikalle ihan itse.

 Ainon keltaisten kukkien penkki valaa ihailijoihinsa valoisaa lämpöä ja iloa, joka karkottaa hetkessä harmaat ajatukset tiehensä. Yllä tarhakulleroita (Trollius Cultorum-ryhmä), alla kultatyräkki (Euphorbia epithymoides), vuorirevonpapu (Thermopsis montana) ja kultahelokki (Oenothera tetragona vai O. fruticosa subsp. glauca) loistossaan.

Aino on vastannut helokkien lisäyksestä ja ruukutuksesta Peltolan keväiselle taimitorille vuosi toisensa jälkeen. En tiedä, kuinka monta sataa sisarusta näidenkin kullanhohtoisten kukkijoiden joukosta on matkannut pikkuruukuissa muihin puutarhoihin.

Tillineidonsilmä (Ursinia anethoides) on kesäkukka, joka säestää keltaisten kukkien penkkiä ja antaa syvyyttä myös reunuksen tiilenvärille.

 
Peltolan paratiisiin on madellut nopealla tahdilla lisääntyvä vieraslaji, Espanjan siruetana. Ensimmäiset oranssinruskeat tuholaiset löydettiin ojavarren palstoilta jo vuonna 2013. Kesä 2015 oli mahdoton etanavuosi. Leutoa ja sateista talvea seurasi sumuinen, sateinen, pilvinen ja nilviäisille sopivan viileä kesä.

Kun kaikki vihreä rehotti, etanoiden illallistarjottimet notkuivat ja muninta jatkui syysmyöhälle asti. Ehkä tammikuun muutama kova pakkaspäivä verotti kantoja, voimme ainakin toivoa sitä! Aurinkoinen ja kuiva kesä voisi myös hidastaa lisääntymistä ja helpottaa torjuntaa.

Ainon  toinen tarhakullero lajike on hohtavan oranssi "Etna". Lähietäisyydeltä sen kukkia ihaillessa en yhtään ihmettele, että ne houkuttelevat kaikki lentävät hyönteiset siitepölyapajille.

Petunian ja samettiruusun taakse piiloutunut puutarhapupu on lasten suosikki, enkä minäkään voi ohittaa ohittaa hymyilemättä.