Ainon puutarhassa

Peltolan siirtolapuutarhassa on toinen toistaan kauniimpia pikkuparatiiseja. Yksi viihtyisimmistä on ystävälläni Ainolla.

Tieltä pihalle kutsuu toistaiseksi tunnistamaton puolikerrattu, heleän pinkki ruusupensas. Se on voimakas kuin mikä ja kukkii pitkään - oikeastaan ensimmäiset nuppunsa avattuaan se jatkaa pakkasiin asti.


Lepänrungon värinen seinä nostaa pensaan hienosti edukseen etenkin ilta-auringon valossa eikä se ole hullumpi myöskään puolipilvisenä kesäpäivänä.

Keväisten tulpaanien tiiviit kasvustot nostavat pienenkin ryhmän esille ruhtinaallisesti. Vaaleanpunaisella sävytetty, ehkä "Holland Chic", tulpaanikaunotar tulee upeasti esille tummaa runkoa vasten.

Valkoinen liljatulppaani "Tres Chic" on kuin puhtauden perikuva.

Raparperi-tulppaani-istutuksessa on ideaa muidenkin käyttöön! Näin ei tarvitse kärsiä kuihtuvien tulppaaninlehtien katselusta. Lajike on luultavasti "Carnaval de Rio".

Pohjoispuolen nurkkauksen rhodorendron kukki käsittämättömän terhakkaasti jo istutuskeväänään.

Aino puhuu usein sinisen värin puolesta. Se on rauhoittava ja hienostunut kaikissa seuroissa. Orvokit ja kellokukat ovat sisääntulon herkistäjiä, joiden kukinta jatkuu pidempään kuin mielestäni missään muualla.

Tässä kurjenkello kauneimmillaan. Ensimmäisenä siirtolapuutarhakesänäni Aino perehdytti minut sinikellojen hoidon perusteisiin eli kuihtuneiden kukintojen nyppimiseen. Ohjeilla olen saanut kellokkaani jatkamaan hieman aikaisempaa pidempään, mutta epäilyksettä kellokukat ovat sinisempiä aidan toisella puolella.

Olisikohan tässä karpaattienkelloja? Alla on kuitenkin tähtihyasintti Camassia leichtlinii "Blaue Donau".

Vieraanvaraisuus on yleisesti tunnettu ominaisuus siirtolapuutarhaväen joukossa, mutta tälläkin saralla Aino taitaa olla omaa luokkaansa.

Tässä olemme Päivin kanssa saaneet nauttia virkistävästä lasillisesta. Nekku näyttää tapansa mukaisesti huolehtineen leppoisan tuokion jatkotoimenpiteistä asettumalla mukavasti rapsutuksen kohteeksi. Iloisen rentoutunut tunnelma on taattu.

Kesätaivaan sävyä toistava sinivaleunikko (Meconopsis betonicifolia) on Ainon ylpeydenaihe. Valitettavasti kuvauksen liian myöhäinen ajankohta ei tee oikeutta tälle kaunokaiselle. Olen pari kertaa saanut siementaimet vaatimattomaan alkuun, mutta pienokaiset eivät ole selvinneet ensimmäisen talven yli.

Lipputangon juurella kukkivat punakärsämöt (Achillea millefolium) pitkään ja hartaasti. Sain itselleni tästä pienen jakotaimen, jonka toivon nousevan kevään koittaessa lintupenkkini koristajaksi.

Taponlehti (Asarum europaeum) on hienostunein tuntemani talvivihreä reunakasvi. Sen lehtien syvä kiilto tulee parhaiten edukseen varjon puolella. Olen vuosia yrittänyt kasvatettua samantapaista "puolipyöreää" kukkapenkinreunusta kuin Ainolla, mutta istutukseni tahtovat aina luikerrella muiden kukkien joukkoon. Taponlehti tuoksuu aika kummalliselta ja kukat ovat pieniä, suorastaan vaatimattomasti lehtien kätkössä. Ennen lehtotaponlehteä käytettiin lääkintään, mutta nykyään se on luonnonvaraisena rauhoitettu Suomessa.

Pirtsakka siperianunikko (Papaver nodicaule)  valtaa veikeästi oman paikkansa ja tulee edukseen karkulaisenakin.

Oleskelupaikan vieressä on mahtava shampanjavaahdon värinen töyhtöangervo (Aruncus dioicus), joka houkuttelee kaikki mahdolliset pörriäiset myös hedelmäpuiden pölyttäjiksi.

Ainolla riittää vierailijoita ja välillä saan lainata hänen ystäviään myös omaan puutarhaani. Tässä Marja-Liisa, Aino ja Liisa ovat juuri nauttineet iltatäiväkahvit ja ovat puutarhassani vain pikavierailulla. Ilonpito jatkui iloisen naurun ja  puheensorinan siivittämänä - kesä, oi kesä!

Töyhtöangervon vieressä esittelee myös ukontulikukka (Verbascum thapsus) hehkeää olemustaan. Oletan sen kylväytyneen juuri oikealle paikalle ihan itse.

 Ainon keltaisten kukkien penkki valaa ihailijoihinsa valoisaa lämpöä ja iloa, joka karkottaa hetkessä harmaat ajatukset tiehensä. Yllä tarhakulleroita (Trollius Cultorum-ryhmä), alla kultatyräkki (Euphorbia epithymoides), vuorirevonpapu (Thermopsis montana) ja kultahelokki (Oenothera tetragona vai O. fruticosa subsp. glauca) loistossaan.

Aino on vastannut helokkien lisäyksestä ja ruukutuksesta Peltolan keväiselle taimitorille vuosi toisensa jälkeen. En tiedä, kuinka monta sataa sisarusta näidenkin kullanhohtoisten kukkijoiden joukosta on matkannut pikkuruukuissa muihin puutarhoihin.

Tillineidonsilmä (Ursinia anethoides) on kesäkukka, joka säestää keltaisten kukkien penkkiä ja antaa syvyyttä myös reunuksen tiilenvärille.

 
Peltolan paratiisiin on madellut nopealla tahdilla lisääntyvä vieraslaji, Espanjan siruetana. Ensimmäiset oranssinruskeat tuholaiset löydettiin ojavarren palstoilta jo vuonna 2013. Kesä 2015 oli mahdoton etanavuosi. Leutoa ja sateista talvea seurasi sumuinen, sateinen, pilvinen ja nilviäisille sopivan viileä kesä.

Kun kaikki vihreä rehotti, etanoiden illallistarjottimet notkuivat ja muninta jatkui syysmyöhälle asti. Ehkä tammikuun muutama kova pakkaspäivä verotti kantoja, voimme ainakin toivoa sitä! Aurinkoinen ja kuiva kesä voisi myös hidastaa lisääntymistä ja helpottaa torjuntaa.

Ainon  toinen tarhakullero lajike on hohtavan oranssi "Etna". Lähietäisyydeltä sen kukkia ihaillessa en yhtään ihmettele, että ne houkuttelevat kaikki lentävät hyönteiset siitepölyapajille.

Petunian ja samettiruusun taakse piiloutunut puutarhapupu on lasten suosikki, enkä minäkään voi ohittaa ohittaa hymyilemättä.