Onko iduissa eroja

 

 

Oranssiin vivahtavan punainen pelargoni on kukkinut ilokseni jo jonkin aikaa. Otin kuvan, kun viikonlopun ratoksi ulkona satoi helmikuista vettä.

 

Nyt olen nyt saanut järjestettyä siemenpussini. Lisäksi olen pussittanut koko viime kesän ja syksyn siemensadon muille jaettavaksi. Voin olla ehkä "siemenriippuvainen" kuten Kotipuutarha -lehden Maija Stenman. Hän kertoo perheensä kysyneen, mihin hän aikoo kylvää kaikki hamstratut siemenet tai istuttaa niistä kasvaneet taimet. Tätä Stenman kommentoi: "Mutta onko sillä edes niin väliä? Kun on kunnolla koukussa, pelkkä pussien plärääminen tuottaa tyydytystä."

 

 

Meidän perheen sopua ei tämä hassunkurinen idätysharrastus ole horjuttanut, vaikka valloitan sille tilaa melkein mistä kodin kolkasta tahansa. Teekuppi mahtuu kuitenkin vielä keittiön pöydälle.

 

'Jamaican Bell' -chilin pussi on kolme vuotta vanha ja kierrätyskäytössä, uusien siemensatojen säilytyspaikka. Kasvin punaiset kellohedelmät ovat ilmeeltään iloisia ja olen käyttänyt kasvia hedelmineen joulukoristeenakin. Tällä kertaa otin puolikuivista hedelmistä siemenet talteen ja laitoin  itämään tammikuun viimeisenä päivänä.

Tänään muutama ituvarsi sirkkalehtineen tervehti minua töistä paluun jälkeen, ei siis tarvinnut odottaa kuin kymmenen päivää. Aamulla purkkiin kurkatessa en huomannut vielä mitään elonmerkkejä.

 

Olen varsin tietoinen, että purkkiin pitäisi laittaa vain pari siementä, mutta ylituotanto tekee avokätiseksi. Koulin parhaat eri purkkiin ja toimenpiteessä vaurioituvat heitän pois. Pikkutaimet jaan omissa purkeissaan yleensä yhtä lukuun ottamatta mieluusti pois.

 

Käytän idätyksissä laadukasta luomumultaa, joskus kaktusmultaa. Kasvin tyypistä riippuen laitan mullan joukkoon hiekkaa, perliittiä tai joskus vermikuliittiäkin. Chilipurkkeihin näytän laittaneen  ohuen pintakerroksen vermikuliittia kosteuden tasapainottamiseksi. Olen joskus lukenut, että se myös suojaa pikkutaimia joiltain bakteereilta.

 Tässä siemenluetteloiden ja -pussien pläräämisen jatkoa eli kostean multakosketuksen myötä kasvuun lähteneitä idätyksiä. Vasemmalla 'Admiration' -suosikkiorvokkini tunkevat karvaisia alkeisjuurian kasvualustaan.

Alla on pidemmälle ehtineitä ystäväni Sirken antamista siemenistä nousseita akilleija-pienokaisia. Vieressä hennon vartensa varassa sirkkalehtiään kannattelee minulle ennestään tuntematon kasvi, hopeahelokki. Takana pinnistelee olemattomalla varrellaan pihan ketoneilikat.



 

Erilaiset salvian siemenet tuottavat aina hämmentyneen huokaisun, kun näen niiden pullistuvan kostealla mullalla. Yksi suihkaus vesipullosta ja muodonmuutos siemenessä tapahtuu hetkessä. Muutaman minuutin päästä kova siemen on saanut ympärilleen kostean tai limaisen suojakerroksen. 

Alakuvan alimmaisena on osa samaisen myskisalviapurkin elämänvoimaa puskevista siemenistä nousemassa kumarasta "sikiöasennostaan". Taustan viherpehkot edustavat basilikan eri makulajikkeita.

 

Toinen kummajaiseni on kelloköynnös. Laiton viime syksynä keräämäni tummat ja kovat siemenet likoamaan itämistä edistääkseni. Ja kas kummaa, seuraavalla kerralla ne olivat tahmean liman peitossa. Nyt ne on peitelty multapiiloon ja purkki lämpöiseen patterin ylle muovikelmulla suojattuna.

 

 

Oikeita idätyslämpötiloja, kylmäkäsittely- tai raaputustarpeita, idätyssyvyyksiä ja edistääkö itämistä valo vai pimeä sekä muita siemenille elintärkeitä tietoja kaivelen paitsi netistä myös muista lähteistä. Itselläni on aiheeseen liittyen kolme kirjaa ja kasa kopioita.

 

Ingela Jagne, Förökning av trägårdens alla växter kertoo kaikista käytännön puuhista maanläheisimmin siementen keräämisestä alkaen. Kirjan lopussa on eri kasvien lisäämissuositukset taulukkona, mikä on ollut hyvä apuneuvo. Tarkennan taulukkoa omien kokemusteni pohjalta, sillä tiedoista puuttuu idätyslämpö.

Steven Brandley, Kasvien lisääminen on samantapainen, mutta jotkut esimerkit ovat suunnattu ehkä omaa kasvuvyöhykettä etelämmäksi. Vaikka kirja mainitsee idätyslämmön, se jättää useimmat muut kasvuun lähdön ehdot mainitsematta.

Ulla Hasselmarks, Fröbok on mukava lukukirja. Ohjeistuksiltaan se on edellistä satunnaisempi, sillä kirjoittaja kertoo siemenlisäämisestä elävästi omien kokemustensa pohjalta.

Näiden lisäksi tahdon mainita vielä yhden siemenkirjan ympäristöpoliittisista ja yhteiskunnallisista syistä. Josie Jeffery, Siementen kerääminen, säilyttäminen ja vaihtaminen suosittelee vaihtoehtoista lähestymistapaa suurten siemenmonopolien vallan vastapainoksi. Kirja korostaa kasvattamisen iloa, luonnonmukaisuutta ja ennen kaikkea lajikkeiden monimuotoisuuden merkitystä. Pääpaino on syötävissä kasveissa ja perinnelajikkeissa, joiden säilyminen on tärkeää monesta syystä. Siementen kerääminen on pienimuotoista, mutta tarkkaa ja paikallista puuhaa. Jeffery osoittaa, että sen taustalla on kuitenkin globaali toiminta koko maapallon ruokatuotannon elintärkeiden ehtojen puolesta.

  Pyysin viime syksynä  siirtolapuutarhanaapuriltani Päiviltä rododendronin siemiä idätyskokeiluihini. Kasvi on ilmeisesti Helsingin kasvitieteellisestä puutarhasta peräisin oleva "Helsingin yliopisto" -niminen alppiruusu. Sain tummaksi kypsyneen kodan, mutten ehtinyt laittaa sitä suunnitelmieni mukaisesti syysidätykseen. Niinpä pistin aarteen paperipussiin ja sinne se jäi muiden siemenpussien joukkoon tammikuiseen selvitystilaan asti.

Kun avasin pussin, löysin avautuneen, mutta tyhjän kodan. Onneksi en kuitenkaan siltä istumalta heittänyt pussia menemään, sillä sen pohja oli täynnä tummaa siemenpölyä. Ripottelin tämän ohuen siemenistön turpeella ja hiekalla höystettyyn kosteaan taimimultaan. Jätin purkin huonelämpöön odottamaan aikaa tarkempien itämistietojen etsimiseen.

Vei vain muutaman päivän, kun havaitsin sattumalta aivan pieniä vaaleita, kippurasta suoristuvia itämisen merkkejä mullan pinnassa. Nyt niistä muutamalla on jo pikkuruiset sirkkalehdet. Kynä on mittatikkuna, sillä en voi oikein millään uskoa, että näistä elämänihmeistä voisi kasvaa puuvartinen, voimakas talvivihreä ja komea keväällä kukkiva pensas. Kuvan rodoni on yksi tavallisimmista lajikkeista, vaalean lila puistoalppiruusu talvikuosissaan.