Taimitorivilinää

Sunnuntaina 17.5. oli Peltolan siirtolapuutarhan kasvitoimikunnan vuoden päätapahtuma, kaikille avoin taimitori. Torilla vaihdettiin ja hankittiin täydennyskasveja. Moni jakoi muille ahtaaksi käyneiden kukkapenkkien voimallisia juurakonpaloja.

Oikealla isotähtiputki (Astrantia major "Rubra") ja alla valkotäpläimikkä (Pulmonaria saccharata) sinnittelee narsissin, mukulaleinikin ja idänunikon seurassa.

Tapahtumaa varten kasvitoimikunta teki valmisteluita, minkä viime päivien kaatosateilta tai kylmiltä viimoilta ehti. Yhteisiltä kasvimailta ja omilta pihoilta kerättiin, jaettiin osiksi ja ruukutettiin satoja perennoja, ruohosipulituppaita tai muita jakoon sopivaksi ajateltuja kasveja. Jonkun verran kaivettiin ylös ja pussitettiin myös pensaita, niiden juurivesoja ja ruusunjuurakoita.

Vähin erin vanha pihamaa täyttyi purkeihin, ruukkuihin ja muovipusseihin pakatuista taimista ja juurakoista.

Tärkeä osa tapahtumaa on rupatteluhetki toisten harrastajien kanssa kahvikupposen, suolaisen piiraan tai makean munkkirinkilän kera.

Virkistävistä syötävistä ja juotavista huolehti ahkera keittiöporukka, mm. muassa leipomuksistaan tunnetut Päivi ja Aino.

Taimitorin talkooväki kävi koemaistamassa tarjoiluja juuri ennen h-hetkeä. Edessä Reiska ja Pirjo, keskellä kahvivastaava Mari ja taustalla Anne.

 

Kukkivat kukat ja suuret perinnekasvit ovat joka vuosi olleet tapahtuman vetonauloja. Tänä vuonna jakoon tulleet kolme pionia ja kuusi särkynyttä sydäntä katosivat edestäni ennen kuin ehdin kunnolla tajuta tapahtuman alkaneen. Nopeasti menivät jakoon myös vaaleanpunaisena kukkivat terhakkaat harmaamalvikit ja siementaimina väreiltään arvoituksellisina jaetut akilleijat.

Kuvan vaaleakukkaisen isotähtiputken siementaimia oli valtava määrä. Kukkaa läheltä katsoessa ymmärtää, että niidenkin purkit hävisivät pöydiltä nopeaan tahtiin.

Tänä vuonna kaikki kaunokaiset eli Bellis perennis -pikkutaimet haihtuivat myös käsistä kuin vesi kuumilta kiviltä. Anne ja Tiina ruukuttivat tapahtuman aikana lisää, minkä kerkesivät.

Kaunokaiset kasvattavat vuosittain uusia taimia sivuilleen kuten kuvan esikotkin. Siten yhdestäkin taimesta saa vuodessa jo jonkinmoisen värihehkua suovan lämpäreen tai pätkän kukkapenkin koristereunaa seuraavaksi kevääksi.

Tässä Tiina esittelee komeita maanpeitekasveja. Edessä on mm. kevätkaihonkukkia (Omphalodes verna), jotka onnistuivat kesätaivaan sinisine kukkineen kutsumaan monia puutarhaansa täydentäviä harrastajia puoleensa.

Orvokit ovat kaksivuotisia ja itävät mukavasti siemenistään, jos ei liian innokkaasti leikkaa pois kukkineita varsia. Tuijan edessä oli orvokkien lisäksi myös sormustinkukan siementaimia, jotka taisivat myös loppua ensimmäisen tunnin aikana huikeasta purkkimäärästä huolimatta.

Kun kasvien etsintä oli tuottanut tulosta, syntyi jonoa kun vaihdokit laskettiin tai hankinnat maksettiin. Pirjo laski määriä yhteen ja vähensi vaihdokkien osuuden muutaman vuoden rutiinilla.

Alla Suomen luonnonvaraisenakin kasvava verikurjenpolvi (Geranium sanguineum). Niitä oli myös jaossa, kuten muitakin, kevään kasvussaan vielä tunnistamattomiksi jääneitä tarhakurjenpolven lajikkeita.